Kissalan taustaa/Pienpeto history

Rakastuin siamilaisiin monen muun tavoin lapsena katsoessani vanhoja amerikkalaisia elokuvia. Päätin, että aikuisena minulla olisi kaksi siamilaiskissaa olkapäälläni.

Neuvostoliittolainen posliinikissa. Kuva T. Klaavo

Neuvostoliittolainen posliinikissa. Kuva T. Klaavo

Kissanäyttelyissä näkemäni nykyiset siamilaiset eivät kuitenkaan vastanneet lapsuuteni haavetta, vaikka veistoksellisen kauniita lepakkokorvia olivatkin, ja pitäydyin maatiaiskissoissa. Vanha haave siamilaisista kuitenkin eli ja vuonna 2001 ryhdyin selvittämään saako vanhanajan siamilaisia mistään.

Kokonaan uusi maailma avautui minulle. Varsin pian kävi ilmi, että Suomessa kukaan ei kasvattanut vanhanmallisia siamilaisia. Kissaliiton vaatima Excellent -näyttelytulos toisen pentueen kohdalla tekee pitkäjänteisen kasvattamisen lähestulkoon mahdottomaksi. Maailmalla sen sijaan oli tarjolla jos jonkinlaista rotumääritelmää, yhdistystä ja totuutta. Puhuttiin traditonaaleista, omppupäistä, klassikoista, old-style siamilaisesta ja thaista.

Pitkän etsinnän jälkeen löysin suureksi onnekseni yhdistyksen, josta löysin tarvitsemaani asiantuntemusta ja ihailemani eettisen suhtautumisen kasvattamiseen: PREOSSIAn. Pieneen, mutta kansainväliseen yhdistykseen kuuluu kasvattajia ja rodun ihailijoita Euroopasta ja Yhdysvalloista, ja sen piirissä työskentelevät kasvattajat ovat tehneet valtavasti työtä säilyttääkseen tämän historiallisen rodun autenttisuuden. He ovat tuoneet kissoja Thaimaasta parantaakseen rodun elinvoimaa ja tehneet laajamittaista sukutaulujen etsintää kaivaen jäljellä olevia siamilaislinjoja, jotka eivät koskaan modernisoituneet. Olen ollut yhdistyksen aktiivinen jäsen jo vuosia ja olen hyvin kiitollinen kaikesta saamastani avusta ja oppimistani asioista.

Suhtaudun kasvattamiseen hyvin vakavasti: Suomessakin on paljon kodittomia kissoja ja jokaisen uuden yksilön maailmaan saattamiselle pitää olla painavat syyt. Itse tahdon auttaa säilyttämään tätä vuosisatoja vanhaa ihmeellistä kissaa terveenä myös jälkipolville. Kissojen kasvattaminen on erityisen haasteellista, sillä sukupolvien välit tuppaavat jäämään turhan lyhyiksi kun leikkaamattomien kissojen kanssa eläminen ei todella ole helppoa. Näin monen rodun kohdalla lisääntyvä populaatio on hälyyttävän pieni. Thailla on hyvät mahdollisuudet säilyä, koska erillisiä linjoja löytyy ainakin Manner-Euroopasta, Britanniasta, Yhdysvalloista, sekä rodun alkuperämaasta, Thaimaasta. Nopeita tuloksia ihanne-thain kasvattamisessa ei kuitenkaan pitäisi yrittää saavuttaa – hitaalla valinnalla päästään eroon kosmeettisista virheistä, mutta nopeasti tuloksia tavoittelemalla päädytään vain kutistamaan geenipoolia kohtalokkaalla tavalla. Näyttelymenestys ei koskaan saa määrätä jalostusvalintoja. Hyvä jalostuskissa ei välttämättä ole ulkoisesti ollenkaan täydellinen kissa. Näkemykseni tuntuu olevan aika lailla kaukana mainstreamista, mutta koenkin suljetun populaation ulkomuotojalostuksen tulleen monella tapaa tiensä päähän. Tämä on nähty koirapuolella ja sen tuloksia nähdään myös kissapuolella. Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry on avannut keskustelua koirapuolella hienosti. Heidän ajatuksensa ovat täysin sovellettavissa rotukissapuolelle.  Lisätietoja täältä: http://koiranjalostus.fi/

I fell in love with the Siamese cats as a child while watching American films from the 1940′s and 1950′s. I decided that when I grew up I would have two Siamese cats on my sholder.

When I started looking for the love of my childhood I realised how difficult it was to find the cat I had first fell in love it. While still popular in adds and popular culture, the Old-Style Siamese had dissapeared from the show halls and got rare. While I learned to like also the Modern Siamese cat Old-Style was still my first choise and I kept on looking.  Many not so respectable breeders where breedingcats they called apple-head Siamese or something else, but “the real thing” was difficult to find. Luckyly I found PREOSSIA (somewhere in 2001 or 2002) and my journey with this magnificient cat started. I breed for health – including genetic diversity, authenticity and personality, only after those things it is possible to have some thoughts with the cosmetics. My ideal cat is well-balanced bright blue eyed seal-point with excellent contrast – very hard to achieve it is.

My ideas on breeding are based much on this organisations ideas (it talks about dogs, but it is all relevant in cat breeding too): http://koiranjalostus.fi/english