Miksi rotukissanpentu maksaa?

Kissanpentuja annetaan ilmaisjakelulehtien palstoilla ilmaiseksi, miksi vastuuntuntoisten kasvattajien kissanpennut maksavat satoja euroja? Tekevätkö he bisnestä?

Rotukissojen kasvattaminen eettisesti on kallis ja aikaa vievä harrastus. Erityisen kallis se on silloin, kun rotu on uusi (vanhanajan siamilaisen/thain tapauksessahan rotu ei ole varsinaisesti uusi, mutta lähtötilanne on sama kuin täysin uusilla roduilla). Jokainen jalostukseen käytettävä yksilö on tuotava ulkomailta ja se ei ole halpaa. Astutusmatkat ulkomaille tulevat usein yhtä kalliiksi kuin uroksen maahantuonti.

Kissojen perushoitokaan ei ole niin yksinkertaista tai halpaa kuin moni kuvittelee. Kissat ovat hyvin alttiita saamaan ruokinnallisperäisiä sairauksia ja siksi niille on syötettävä korkeatasoista ruokaa. Jalostukseen käytettäviltä kissoilta vaaditaan näyttelytuloksia ja näyttelyt ovat muutenkin paikkoja, joissa kasvattajien on hyvä käydä tutustumassa muihin kasvattajiin. Näyttelymatkoihinkin kuluu paljon aikaa ja rahaa.

Eettinen kasvattaja testauttaa kissansa kissojen immuunikadon, kissaleukoosin ja sienitautien varalta, testauttaa vanhempien veriryhmän ja testaa, ettei emolla ole sisäloisia. Hän ottaa myös selvää rodussa yleisistä perinnöllisistä sairauksista ja käyttää tarjolla olevia testejä niiden tutkimiseen. Siamilaisten ja thaikissojen kohdalla sydänvian (HCM) tutkiminen ultraäänikuvauksella on perusteltua. Jalostustarkastukset maksavat satoja euroja kissaa kohden.

Ennen kuin ensimmäinenkään pentu on syntynyt, kasvattaja on kuluttanut tuhansia euroja. Pentujen synnyttyä kulut vain kasvavat: Ruokintakulujen lisäksi pennut madotetaan, rokotetaan, rekisteröidään ja tunnistemerkintään ennen uuteen kotiin muuttamista. Osa kasvattajista pyrkii myös steriloimaan/kastroimaan pennut. Pentujen sterilointi on Suomessa vielä uutta, mutta pitkät tutkimukset esimerkiksi Yhdysvalloissa osoittavat pentujen toipuvan leikkauksista huomattavasti vanhempia kissoja nopeammin.

Eettinen kissankasvattaja ei koskaan pääse edes omilleen pentumyynnistä saamillaan tuloilla – se on yksinkertaisesti mahdotonta, jos kaikki tehdään oikein. Kun kaikki menee pentueen kohdalla hyvin, voi hyvällä tuurilla päästä plus-miinus nollaan, mutta yleensä eläinlääkärikulut ennemmin tai myöhemmin heittävät tasapainon reilusti miinuksen puolelle.

Kaikki kasvattajat eivät tietenkään ole eettisiä – ja he pyytävät yleensä pennuistaan aivan yhtä paljon rahaa, usein enemmänkin kuin eettiset kasvattajat. Rahaa on mahdollista tehdä kissoilla silloin kun terveystarkastuksista ja kissojen perushoidosta luistetaan, jätetään rekisteröinnit hoitamatta, teetään monet pennut vuodessa jne. Tällaisia kasvattajia ei tietenkään pidä tukea, vaikka pennun saisikin vähän halvemmalla.

Suosittelen siis, että jokainen pennunostaja tekisi pohjatyötä, lukisi rodusta ja sen perinnöllisistä sairauksista ja valitsisi luotettavan kasvattajan, joka työskentelee yhteistyössä muiden kasvattajien kanssa ja tuntee genetiikkaa ja rotunsa historiaa. Hyvän kasvattajan yksi tunnusmerkki on myös se, että hän kyselee tarkasti ostajaehdokkaalta kaikenlaista, jota pitää oleellisena selvittää. Moni kasvattaja lähettää kyselylomakkeen, jonka pohjalta keskustelu voidaan aloittaa. Eettinen kasvattaja ei myöskään myy kissoja jalostukseen ihmisille, joita hän ei tunne erittäin hyvin.