Omat kissani
Siitosnaaras
Sandypoints
Mokita of Pienpeto
s. 1.4. 2006
Kuva: Pienpeto
Ensimmäisen
siitosnaaraani hankintaa mietin pitkään. Lopulta
luokseni
muutti Sandypoints Mokita of Pienpeto, vanhoista amerikkalaisista
linjoista polveutuva röyhkeä ja riemastuttava
CFA-rekisteröity siamilainen. Sen sukutaulusta löytyy
1950
–luvulla kuuluisan Green Lane -kissalan kissoja, eikä
edes
hirvittävän kaukaa. Olen hyvin kiitollinen Mokitan
kasvattajalle Sandy Englelle ja Cristy Birdille, joka toi Mokitan
mukanaan TICAn Hannoverin näyttelyyn, josta Mokita matkusti
mukanani.
Mokitalle
sopii hyvin, että se on syntynyt
aprillipäivänä. Se
on rohkea, hauska, ahne ja äänekäs
riiviö. Se alkaa
heti kehrätä kun sen nostaa syliin, mutta se osaa
myös
käydä hermoille vaatiessaan
äänekkäästi
ruokaa tai tekemistä.
Ulkomuodoltaan
se ei ole täydellinen vanhanajan siamilainen/thai:
Sillä on
kaunismuotoinen pää, mukava pitkä
häntä ja
melko hyvät mittasuhteet (jalat voisivat olla hieman
pitemmät), mutta sen kontrasti on huono ja silmien
väri
hailakka. Kasvatusvalintoja tehdessä tällaiset
kosmeettiset
ongelmat eivät ole ensimmäisiä
huolenaiheita. Terveys,
autenttisuus ja geenipoolin säilyttäminen
ovat
prioriteettejani.
Lue Mokitan kasvattajan artikkeli Mokitan sukulinjan historiasta.
Tuleva siitosnaaras
Pienpeto Aranda Kooi Choo
s. 5.6.2007
Choo ja kaverit. Kuva: T. Klaavo
Ensimmäisen pentueen lellikkimme Choo
päätti jäädä kotiin mamman helmoihin. Choolle
on kosittu poikaystävää Yhdysvalloista. Kihloja
vietetään loppukesästä.
Siitosuros
Las Joyas
Thai Precioso Oscar
s. 28.4.
2006
Kuva Katja Korhonen
Mokitan
sulhanen, Las joyas Thai Precioso Oscar eli kotoisasti Osku, on
Brigitte Sierckin kasvatti vanhoista englantilaisista linjoista. Se on
hyvin kaunis rotunsa edustaja ja sen ainoa kosmeettinen virhe ovat sen
hieman turhan ylhäälle asettuneet korvat. Kunpa
Mokitan ja
Oscarin pennut saisivat isänsä ihanat
silmät! Edes joku
niistä! Oscar asuu neljän muun kissan kanssa
ystäväni Reija Kataisen luona. Olen hyvin
kiitollinen,
että Oscarilla on niin hyvä koti –
leikkaamattoman
kollin kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Reija kirjoittaa
Oskustaan seuraavasti:
Hain
Oscarin Hampurista Suomeen marraskuussa 2006. Kasvattaja Brigitte
Sierck oli lähettänyt Oscarista kuvia, joiden
perusteella se
näytti varsin kauniilta ja sopusuhtaiselta kollinalulta. Mutta
lopullisesti olin myyty kun vihdoin näin Oscarin ja sen
uskomattoman kauniit siniset silmät. Vielä kun Oscar
lentoasemalla tavatessamme naukaisi erittäin kuuluvasti ja
hivenen
närkästyneesti moisesta reissaamisesta, olin varma
että
tässä on todellinen persoonallisuus.
Matka
Hampurista Helsinkiin ja Helsingin kautta uuteen kotiin
Jyväskylään sujui hyvin. Olimme laittaneet
Oscarille
valjaat ja talutushihnan, joten uskalsin kentällä
päästää sitä kurkkimaan
lentokassista uutta
omistajaansa. Määkiminen loppuikin heti kun Oscar
pääsi syliin
kehräämään.
Perillä
Jyväskylässä odotti kahden viikon eristys
muista
kissoista. Eristäminen on hieman kurjaa ja hivenen
hankalaakin,
mutta kissojen itsensä etu uuteen kotiin tullessa. Kaksi
viikkoa
kului yllättävän nopeasti ja tutustuminen
muihin
kissoihin oli lopulta varsin helppoa. Yhtään tappelua
ei
ollut, pientä murinaa ja sähähtelyä
vain.
Ajan
myötä Oscarin nimi on lyhentynyt suomalaisittain
sopivammin
Oskuksi. Osku on vilkas poika, joka tahtoo olla kaikessa puuhastelussa
mukana, mutta pitää myös sylissä
olosta. Muiden
kissojeni kanssa se tulee toimeen mainiosti: kahta vanhinta
maatiaiskollia se kunnioittaa ja mielistelee, nuorempaa hyvin isoa
punaista maatiaiskollia Osku käyttää
tyynynä ja
siamilaisnaarasta pyytää jatkuvasti leikkiin.
Siamilaisten
tapaan Osku on äänekäs eikä
epäröi tuoda
ilmi kuuluvasti jos jotakin tahtoo, yleensä ruokaa. Osku on
myös ahne, se söisi kai hevosenkin jos vain saisi.
Aamuisin
Osku toimii herätyskellona, viikonloppuisin kun erehdyn
nukkumaan
herran mielestä hieman liian pitkään, se
tulee korvan
juureen määkimään ja toisinaan
myös
läpsii tassulla naamaan kuin sanoakseen että
herää
jo ja anna ruokaa. Ahneus ei ulotu vain ruokaan, vaan myös
huomionosoituksiin je hellittelyyn. Jos joku muista kissoista tulee
syliin, Oskulla on hieman ikävähkö tapa
tunkea
välittömästi toisen kissan eteen tai
päälle
rapsutuksia odottamaan. Siamilaisten ego on varsin suuri, eikä
Osku tuota poikkeusta siinäkään suhteessa.
Kastraatit
Arhantin
Cavalier eli Kassinen
siamilainen
s. 5.7. 2004
Kuva: J. Toivoniemi
Kassinen
on ensimmäinen siamilaiseni, se on Anneli Nummelinin kasvatti.
Halusin elää siamilaisen kanssa ennen sitoutumista
niiden
kasvattamiseen, joten valitsin kotimaisen modernin siamilaisen.
Kassisen kanssa on tarkoitus käydä myös
näyttelyissä, mutta saapa nähdä
mitä sen
pieneksi jääneestä
päästä tuomarit
sanovat. Toistaiseksi olemme saaneet itsemme vasta kahteen
näyttelyyn.
Kassinen
on hurmaava kissa – se on itsetietoinen, seurallinen ja hyvin
inhimillisen oloinen. Monet vieraat pohtivan sen
nähdessään: ”Keneltä
Kassinen nyt
näyttääkään” ja
sitten luettelevat
näyttelijöitä tai kavereitaan.
Itsestäni usein
tuntuu, että Kassisessa asuu pieni mies kissapuvussa.
Eräs
ystäväni on nimittänyt Kassista
myös
”turhantärkeäksi” ja
hemmotelluksikin
häntä kutsutaan. Mamman lellikki hän toki
onkin.
Kun
Mokita saapui meille, Kassisen koko elämä mullistui:
Hän
rakastui tulenpalavasti. Kassinen palvoo Mokitaa, seuraa
tätä
kaikkialle ja Mokitan juoksuaikoina yrittää
myös astua
tätä tarmokkaasti. Mikän taitava rakastaja
kastraattimme
ei ymmärrettävästi ole.
Maija
maatiainen
s. 1994, k. 2008
Kuva: T. Klaavo
Rakas
vanha rouvamme oli luonteeltaan hyvin
lempeä ja hieman ujo. Hän eli kanssamme lähes neljätoista vuotta.
Hedda
maatiainen
s. 1999
Kuva: T. Klaavo
Hedda
on oman tiensä kulkija, joka ei oikein siedä
siamilaisiamme,
vaan motkottaa niille jatkuvasti. Se on perusterve fiksu kissa, joka
onnistui kasvattamaan melkoisen massun varastamalla huomaamattamme
ruokaa lukollisesta laatikosta. Hedda on myös ainoa
kissoistamme, jolla on minkäänlaisia
metsästystaitoja.
Se on jopa pyydystänyt lepakon mökin katon lautojen
välistä.
Heddalla on ollut pieni mutta
merkittävä
elokuvarooli - se esiintyy Suomessa kuvatussa japanilaiselokuvassa
Ruokala Lokki.
Hedda asuu nykyään rakastettuna ainoana kissana Toukolassa.
Etusivulle