Neuvostoliittolainen posliinikissa
Rakastuin siamilaisiin monen muun tavoin lapsena katsoessani vanhoja amerikkalaisia elokuvia. Päätin, että aikuisena minulla olisi kaksi siamilaiskissaa olkapäälläni.
Kissanäyttelyissä näkemäni nykyiset siamilaiset eivät kuitenkaan vastanneet lapsuuteni haavetta, vaikka veistoksellisen kauniita lepakkokorvia olivatkin, ja pitäydyin maatiaiskissoissa. Vanha haave siamilaisista kuitenkin eli ja vuonna 2001 ryhdyin selvittämään saako vanhanajan siamilaisia mistään.
Kokonaan uusi maailma avautui minulle. Varsin pian kävi ilmi, että Suomessa kukaan ei kasvattanut vanhanmallisia siamilaisia. Kissaliiton vaatima Excellent näyttelytulos toisen pentueen kohdalla tekee pitkäjänteisen kasvattamisen lähestulkoon mahdottomaksi. Maailmalla sen sijaan oli tarjolla jos jonkinlaista rotumääritelmää, yhdistystä ja totuutta. Puhuttiin traditonaaleista, omppupäistä, klassikoista, old-style siamilaisesta ja Thaista.
Pitkän etsinnän jälkeen löysin suureksi onnekseni yhdistyksen, josta löysin tarvitsemaani asiantuntemusta ja ihailemani eettisen suhtautumisen kasvattamiseen: PREOSSIAn. Pieneen, mutta kansainväliseen yhdistykseen kuuluu kasvattajia ja rodun ihailijoita Euroopasta ja Yhdysvalloista, ja sen piirissä työskentelevät kasvattajat ovat tehneet valtavasti työtä säilyttääkseen tämän historiallisen rodun autenttisuuden. He ovat tuoneet kissoja Thaimaasta parantaakseen rodun elinvoimaa ja tehneet laajamittaista sukutaulujen etsintää kaivaen jäljellä olevia siamilaislinjoja, jotka eivät koskaan modernisoituneet. Olen ollut yhdistyksen aktiivinen jäsen jo vuosia ja olen hyvin kiitollinen kaikesta saamastani avusta ja oppimistani asioista.
Suhtaudun kasvattamiseen hyvin vakavasti: Suomessakin on paljon kodittomia kissoja ja jokaisen uuden yksilön maailmaan saattamiselle pitää olla painavat syyt. Itse tahdon auttaa säilyttämään tätä vuosisatoja vanhaa ihmeellistä kissaa terveenä myös jälkipolville. Kissojen kasvattaminen on erityisen haasteellista, sillä sukupolvien välit tuppaavat jäämään turhan lyhyiksi kun leikkaamattomien kissojen kanssa eläminen ei todella ole helppoa. Näin monen rodun kohdalla lisääntyvä populaatio on hälyyttävän pieni. Thailla on hyvät mahdollisuudet säilyä, koska erillisiä linjoja löytyy ainakin Manner-Euroopasta, Britanniasta, Yhdysvalloista, sekä rodun alkuperämaasta, Thaimaasta. Nopeita tuloksia ihanne-thain kasvattamisessa ei kuitenkaan pitäisi yrittää saavuttaa – hitaalla valinnalla päästään eroon kosmeettisista virheistä, mutta nopeasti tuloksia tavoittelemalla päädytään vain kutistamaan geenipoolia kohtalokkaalla tavalla.
Etusivulle